Svea mamma otti meidät vastaa aurinkoisessa, joskin etelän lämpöön tottuneelle melkoisen viileässä eli n. 17 asteen vaatimattomassa lämmössä. Etelän vetelä oli aivan shokissa, siis minä.
Etelä-Ruotsin siisteys, kauneus ja se kaikki yllättää aina ja varsinkin nyt kun oltiin nähty myös toisenlaisia oloja. Ihan kuin ois nukkekoteja suurenneltu ja ne ripoteltu huoliteltuun, vanhaan kulttuurimaisemaan. Siihen vielä lisättynä aurinkoinen ja rauhallinen lauantaiaamu, niin kaikki on niin härligt, snyggt och lagom.
Matkalla bensa-asemalla oli pieniä pumpun käynnistysvaikeuksia ja elehdin siinä apua alkuasukkaalta, ja pian saatiin tankkaus käyntiin. Se kaveri rupes sit siinä juttelemaan niitä näitä ja mä kuuntelin ja heittelin väliin Solsidanista kuulemiani sanoja vaikken tiedä niiden merkitystä. Viimein se jannu lopetti, heilautti kättää ja lähti. Nyt mää luulen, et mun matkakaverit luulee, et mää osaan ruotsia. Ei haittaa, antaa niiden luulla vaan, ei ne siitä rikki mee.
Matka eteni oikein mukavissa merkeissä, on se vaan niin kaunis tuo rantatie ja kiva. Pysähdyksen pidimme oikein kivalla kahvipaikalla, kaffe och pulla kaikille ja pensaa tankkiin. Pian edettiin taas ja Tukholma alkoi jo lähestyä vaikka aikaa oli vielä runsaasti, joten kävimme hieman ruotsalaistyyppistä neuvottelua siitä miten kuluttaisimme aikaa.
Siinä kesken neuvonpidon eräällä matkalaisella alkoi itää ajatus siitä että hän menisikin Turun sijasta Helsinkiin ja me oikein pidimme siitä aiheesta kahdenkeskinen palaverin hieman sivummalla. Se palaveri oli melko lyhyt joskin lämminhenkinen ja hän tunteellistui siitä niin kovin että lähti samantien yksin kohti Helsingin lauttaa. Niin ne asiat selviää kun puhutaan.
Jälkeenjääneiden seurue surautti nautiskellen pitkin pieniä teitä kohti Södertäljeä, kävimme täyttämässä tankit bensakimpan piikkiin kalliimmalla ruotsibensalla, pientä purtavaa ja normaalit ruokajuomat.
Tukholman Värtän satamaan saavuimme hyvissä ajoin matkanjohtajan vastakkaisista ponnisteluista huolimatta. Kiitokset Matti S. ja Marko. Lautalla syötiin taas hyvin, ja osa meistä näki illan kabaree-esityksenkin ennen nukkumaanmenoa. Kiva on painaa päätä tyynyyn tietäen että aamulla koto-Suomi ottaa poikansa vastaa. 545km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti