Paikallinen aamiaismunakas oli oikein maittava, muista ominaisuuksista oli iltapäivän mittaan moni samaan mieltä. No, ei siit sen enempää. Siis vatat kuralla, hups, nyt se lipsahti koko mualiman tietoon.
Täydellinen ajokeli siivitti menoamme kohti Slovakiaa. Mun on varmaan jotenkin silmä turtunut näinä päivinä, kovin on saman oloista maisema, tai sitte me ajetaan ko hullut ja mä ennää mittää nää. Romanivähemmistöä näyttää olevan monessa maassa ja olot ei vaikuta ihan maailman parhailta, paljon joutilasta porukkaa omissa lähiöissään, tienvarsikauppaa, mm. sieniä kauppasivat he. Karua touhua.
Slovakiaan tultaessa alkoi maasto kumpuilemaan enemmän, liene kyseessä Tatra-vuoriston joitain osia. Kosicessa kävimme tankilla ja kakilla, ja joukot hajaantui kahteen osaan, osa ei halunnut lähteä vetämään mutkatietä vatsavaivojen vuoksi. Mun ryhmä lähti kohti Spisske Novi Ves, eli siis mutkatielle, ensin piti kuitenkin ottaa viiden minuutin rattoisa rupattelu poliisin kanssa ryhmityssäännöistä. Sitten alkoi tie kiemurtelemaan ylöspäin, kuten myös suupielet. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja seurueen pienentyminen antoi myös tilaa sooloilulle. Tosi kiva pätkä.
Sen jälkeen mopot kohti Puolaa ja Zakopanea jossa meillä oli treffit muun ryhmän kanssa. Herkkutiet vaan parani, siis oikeesti komia reitti ja täydellinen sää. Zakopane on Puolan tunnettu talviurheilukeskus, hurjasti populaa oli kyllä siellä nytkin, meille ei selvinny mitäs he siellä puuhasteli. Sitten vielä pienen lenkin kautta kohti pohjoista ja Krakovaa. Hotelli Iibiksen keittiömestarin menun syötyämme tuli väsy eli me lähdimme nukkumaan vähän ennen puolta yötä. Tälläkin päivällä oli mittaa ihan tarpeeksi. 502km, Krakova, Puola.
PS. kameran asetukset oli koko päivän sekaisin, omat kuvat käyttökelvottomia, muiden kuvia ehkä seuraa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti